Villa on luonnonkuitu, jota erirotuiset lampaat tuottavat. Suomessa elää kolme alkuperäisrotua: suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas. Näiden rotujen villa poikkeaa ominaisuuksiltaan hieman toisistaan. Suomessa tuotetaan myös muunrotuisten lampaiden villaa.

Villa keritään lampaasta 1–2 kertaa vuodessa. Villakuidun pituus, kiharuus, pehmeys ja kiilto vaikuttavat siihen, mitä villasta voidaan tehdä. Raakakuidun ominaisuudet vaikuttavat käyttötarkoitukseen ja kehrättävyyteen. Jokaiselle villatyypille on omat käyttökohteensa.

Kuituna villa on erinomainen tuote.  Villasta saadaan monentyyppistä lankaa, ohuen ohuesta kudontaan sopivasta langasta hyvin paksuun mattolankaan.

Villa värjäytyy hyvin, ja se on yhdistettävissä moniin muihin kuituihin. Villa on ilmavaa, likaa hylkivää ja ääntä eristävää.

Villa lämmittää, se on hengittävää ja tuntuu iholla kuivalta, sillä se sitoo itseensä kosteutta.

Villa kestää hyvin tulta, ja se hylkii staattista sähköä ja hajuja.

Villa ei rypisty, eikä se siksi vaadi silitystä tai muuta käsittelyä. Se on helppo puhdistaa ulkoilmassa tuulettamalla.

Suomalaisesta villasta puhuessamme tarkoitamme Suomessa kasvaneen lampaan villaa. Suomessa kasvaa useita lammasrotuja, ja kaikkien niiden villa on suomalaista. Rotu vaikuttaa villan ominaisuuksiin, ja villoja voidaan myös sekoittaa keskenään.

Suomalaista villaa saadaan ainakin seuraavista roduista:

• suomenlammas
  
• kainuunharmas
  
• ahvenanmaanlammas
• liharodut (texel, oxford down, dorset, rygja)

Suomenlampaanvillalla on kriteeristö, jonka mukaan villa voidaan luokitella. Muilla roduilla sellaista ei ole, mutta tiettyjä osia voidaan käyttää myös epävirallisesti muiden villojen arvioinnissa. Erityisesti kainuunharmaksen villan on todettu olevan ominaisuuksiltaan lähellä suomenlampaan villaa.

Yleisen liharodun texelin karkeaa villaa voidaan käyttää esimerkiksi vahvikkeena muun villan joukossa. Yksinään käytettynä lyhytkuituinen villa voi tuntua pistelevältä, jos kuidut eivät pysy langassa kierteen sisällä, vaan niiden päät ulkonevat langasta.

Ahvenanmaanlampaan villa poikkeaa suomenlampaan ja kainuunharmaksen villasta, sillä siinä on pehmeä pohjavilla ja pitkät karkeat peitinkarvat. Siksi se tuntuu karkeammalta kuin muiden Suomen alkuperäisten lammasrotujen villat.

Villakuidun pituus vaikuttaa paljon sen käyttötarkoitukseen. Lyhyestä villasta ei saada pehmeää lankaa ja toisaalta pitkäkuituisesta langasta ei kannata tehdä esimerkiksi mattolankaa, joka ei ole kosketuksissa ihon kanssa ja jolta vaaditaan kestävyyttä.

Kampavilla kehrätään pääasiassa kaikkein pisimmistä ja pehmeimmistä villoista, jotta siitä saadaan pehmeää ja kiiltävää. Karstalanka on siis rouheampaa villaa, jossa voidaan käyttää myös lyhyempää kuitua.

Villan kiharuus liittyy sen pehmeyteen. Pienikiharainen villa on pehmeämpää, ja suuret kiharat ovat usein karheampia. Villan arvostelussa otetaan huomioon myös kiharakaarien määrä senttimetrillä: mitä enemmän kiharakaaria on, sen pehmeämmäksi ja hienommaksi villa luokitellaan.

Villaa voidaan tutkia erilaisilla laboratoriolaitteistoilla ja kuituanalyyseillä. Tutkittavia ominaisuuksia ovat esimerkiksi kiilto, tiheys, pehmeys, vetolujuus ja lanoliinipitoisuus. Analysoitua tietoa voidaan hyödyntää lampaiden jatkojalostuksessa ja tuottaa siten yhä parempaa ja tarkoituksenmukaisempaa villakuitua.